maanantai 16. helmikuuta 2015

Moikka taas!

Viime postausta kirjoittaessani olin vielä sairaalassa, ja tosiaan mulla oli niitä, mitä epäiltiinkin eli munuaiskiviä.. Vain viisi päivää sairaalassa sai mut ihan hulluksi..En halua edes kuvitella, mitä se sitten on niillä, jotka joutuu viettämään pitkiäkin aikoja sairaalassa..



Pikku hiljaa pääsin takaisin satulaan, ja treenaamaan Michan kanssa. Nyt olen mennyt vaan lähinnä omilla hevosilla, enkä ratsastanut muiden hevosia. Valmennukset ovat olleet tosi hyviä. Kouluvalmennuksissa ollaan tehty monipuolisesti kaikkea, perustyöskentelyä, avoja, sulkuja, väistöjä, vastalaukkoja yms. Tehtiin pitkästä aikaa avotaivutuksia myös laukassa. Kouluvalmennuksissa on ollut paljon onnistumisia.  Viime viikolla mulla oli kouluvalmennus hyvin illasta, ja seuraavana päivänä heti aamusta, jolloin päästiin Michan kanssa jatkamaan juuri siitä mihin edellis iltana oltiin jääty!

Ja tais hän olla aika puhki valmennusten jälkeen :'D..

Estevalmennuksia on ollut muutama, ja ne on menneet hyvin myös. Ollaan tehty pientä radanpätkää, ja sitten taas ihan tekniikkaa. Kohta varmaan päästään treenaamaan taas ulkona, ehkä jopa maastoesteitäkin! Viime vuonna hyppäsin ensimmäiset maastotreenit helmikuussa.



Nyt vielä, kun on tämä "hallikausi" meneillään, niin mulla ei oikeen ole mitään kuvia valmennuksista yms. Usein mun kouluvalmennukset on aamusta, ja silloin ihmiset on koulussa, ja estevalmennuksissa oon taas illalla ryhmässä, jolloin hankala pyytää ketään kuvaamaan, kun kaikki ovat valmennuksessa joko ennen tai jälkeen. Eiköhän keväällä saada sitten enemmän kuvia treeneistä. Talvella mun blogi aina tylsistyy huomattavasti, kun ei ole mitään materiaalia. Tekstiä tulisi, vaikka joka päivältä, mutta postaukset olisi tylsiä ilman kuvia.



Kevät lähestyy kovaa vauhtia, ja sää muuttuu kokoajan, vielä pari viikkoa sitten täällä oli lumipyräkkä, ja meillä olikin muutama päivä maa valkoisena. Se suli pian pois, ja sitten olikin t-paita keli ja aurinko paistoi. Nyt taas pilvistä ja koleaa, mutta ensi viikolle luvattu onneksi taas lämmintä.

Ystävänpäivänä vietin aikaa mun hyvän kaverin Hanian kanssa, ja se tulikin tänne mun luokse Strzegomiin muutamaksi yöksi. Hoidettiin yhdessä hepat, ja tehtiin kaikennäköistä. Käytiin myös ottamassa kyseisiä kuvia, joita postaus vilisiee. Niitä on niin paljon! No ainakin jotain piristystä tänne blogiinkin :p.



Nyt, kun mulla ei ole mitään varsinaista asiaa, niin ajattelin kirjoittaa ensimmäistä kertaa blogiin pienen tekstin hieman syvällisemmin. Viime viikolla bongasin facebookkiin linkitetyn artikkelin, joka kertoo Kyra Kyrklundista. Kyra kertoo artikkelissa, kuinka hänen kilpailu-uran alussa hevonen oli vähän kuin väline hänelle, mutta nykyään hän näkee niissä enemmän puolia, etenkin tunnepuolella. Kyra pitää niitä ystävinä. Kyra kertoo, hänellä olevan täysin erillainen suhde nykypäivänä yhteen hänen kilparatsuistaan, Maxiin. Heillä ei ole enää ollut kilpailuprässiä päällä neljään vuoteen, jolloin heidän välinen suhde on muuttunut.

Ja se miksi kirjoitan tästä on se, että mun suhde Michaan on muuttunut ihan hirveesti sen jälkeen, kun päätin ottaa sillä viimeisen ponivuoteni rennosti ja mennä kisoja, joissa voidaan pitää hauskaa. Eli unohdin kaikki stressit kvaaleista yms. Pidin sen kanssa unohtumattoman viimeisen ponivuoden, jotka päätinkin loppupeleissä kansallisen kilpailun voittoon. Mun suhde Michaan on ihan erilainen kuin muutama vuosi sitten. Tuohon artikkeliin oli niin helppo samaistua, ja siksi halusinkin jakaa sen myös tänne. Micha ei tietenkään ole ollut mulle ikinä pelkkä väline, mutta nyt me ollaan enemmän "ystäviä". Oon oppinut tuntemaan sitä niin paljon paremmin, ja lukemaan sen "tunteita". Ja kyllä tiedän, että jotkut ovat sitä mieltä etteikö hevonen voisi näyttää tunnepuolta, mutta Michasta voin sanoa joka päivä millä tuulella se on. Jos edellisenä päivänä mulla on ollut kiireitä, eikä ole ollut tarpeeksi aikaa antaa huomiota Michalle, vaan esimerkiksi Reddyn kanssa on mennyt pitkään sitä hoitaessa, niin kyllä Micha mulle mököttää. Silloin se ei hirnu mulle aamuisin, kun tulen talliin vaan osoittaa mieltään nurkassa. Normaalisti se hörisee mulle aina mut nähdessään (tai sitten nameille mun taskussa haha). Mutta tosiaan sitä on hankala selittää, mutta näiden viiden vuoden aikana Micha on opettanut mua niin paljon, ja en voisi olla tyytyväisempi tähän hetkeen, siihen minkälainen suhde mulla on siihen nyt. Moni, joka ei tunne Michaa hyvin, luulee alkuun hänen olevan aika "tunteeton", mutta oikeastaan sillä on ihan mahtava peroonallisuus, ja sillä on huumorintajua. Huumorintajulla tarkoitan tässä tilanteessa pientä pilkettä silmäkulmassa. Se on äärimmäisen kiltti kuitenkin.



Artikkelin voi lukea kokonaisuudessaan täältä:  http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/09/03/pelkalla-ratsastuksella-ei-tule-kilparatsastajaksi

Ainiin! Viime kaudella, kun pääsin Reddyn kanssa Puolan top ranking 5-parhaan joukkoon, minkä ansiosta voitin lahjakortin yhteen nettikauppaan. Olin tilannut Reddylle suojat sieltä. Myöhemmin se koodi ei ollut aktivoitunut tai jotain, ja ne eivät ikinä tulleet. Sain selvitettyä asian, ja nyt oon vihdoin saanut ne suojat! Mukavaa, että sain ostettua jotain hyödyllistä, mitä Reddy oikeasti tarvitsee.  Nyt mulla on huimat kahdet suojat sille. Tämännäköiset siis:




Ja Reddy viettää kevättä myös ihan chillisti B)


Vielä muutamia kuvia tähän loppuun: 





Terveisiä täältä lumiseen Suomeen!