maanantai 26. tammikuuta 2015

Tapahtumarikkaita viikkoja, onnistumisia, tippumisia + sairaalareissuja..

Kuten otsikosta huomaakin, nämä viime viikot ovat olleet yhtä iloa, surua, pettymyksiä ja onnistumisia, sairaalareissuja ja vaikka mitä. No jos kuitenkin alotetaan ihan alusta. Saavuin Puolaan takaisin aikalailla muutama viikko siitten. Oli ihana nähdä hepat, ja todeta, että kaikki on kunnossa. Reddy näytti hyvälle ja Micha kanssa. Misukka oli vaan kasvattanut hirmuisen turkin.. :D



Sain mun tallikavereilta Pamelalta ja Olalta ihanan synttärilahjan, joka sisälsi vaikka mitä! Sain mm. Kingslandin lyhythihaisen kauluspaidan, joka oli vielä ihan perfect kokoa! Sitten sain sellasen "Tangle Teezer" -harjan, joka siis on hellä hiuksille, ja tosi suosittu. Sain kanssa sellasia erikoisponnareita, jotka on myös hellävarasia hiuksille. Mun kaverit tietää, kuinka hiukset on mulle tärkeet :'D Sitten sain suklaata, suihkugeeliä, ja olikohan siinä kaikki? Sain niiltä niin paljon kaikkee kivaa, että en meinaa edes muistaa, mitä kaikkea paketti sisälsi! Sain tosi paljon kivoja lahjoja muiltakin :)
Tässä se KL paita edestä. 

Reddylla oli eläinlääkäritarkistus, jossa kaikki oli hyvin, ja edelleen sain kehuja kuinka tunnollisesti oon hoitanu sitä. Micha oli ollut vähän energinen loman jäljiltä, mutta eihän sille voi kun nauraa, toinen niin yrittää!

Sain yhden viikon ajan ratsastaa mun kouluvalmentajan uutta kouluhevosta sillä välin, kun hän oli kipeä. Siis ihan käsittämättömön siisitä, että just mä! Heppa oli tosi kiva 8-vuotias pienehkö tamma. Ei ollut helpoimmasta päästä ratsastaa, mutta ensimmäisen 30 minuutin hikoilun jälkeen, kun tamman kanssa päästiin samoille viivoille niin olihan se upea! Sillä oli just sellanen kouluhevosen ravi. Oon aina kuvitellut, että sellasessa ollaan munuaiset suussa, mutta ihan päinvastoin! Välillä katsoin itseäni peilistä ja olin, että että mitä ihmettä, näytän vähän kouluratsastajalle.. :D

Samoihin aikoihin suunniteltiin mun valmentajien kanssa mulle sellasta nuorta projektia. Juuri 4-vuotiaaksi kääntynyt aika "raaka" ruuna. No mähän sitten klippasin sen, ja poika suhtautui alkuun ihan okei siihen klipperiin, kunnes sille tuli mitta täyteen ja toiseen puoleen ei ollut mitään asiaa koskea. No muutaman päivän se oli puoliksi naku. Sain klipattua sen sitten loppuun, kun se oli rauhoitettu, ja se heräili siitä ja päätti potkasta suoraan kinttuun mua, kun en ollu 110% varuillani. Siihen jäi sellanen kavion kokoinen mustelma, mutta onneksi ei pahemmin!

Jonkun aikaa sillä ridailtuani koulua pääsin tekemään sen kanssa myös sen elämän ensimmäiset hypyt! Eka kerta oli ihan super, vauva kovasti yritti ainakin! No sitten tuli se seuraava hyppykerta.. Sillä oli tosi paljon liikaa energiaa, ja sai mut sit keinolla millä hyvänsä alas sieltä. Pitkästä aikaa lensin oikeasti. Ei se hirveästi sattunut, ja kyytiin samantien takasin. Pienen laukkaväsyttelyn jälkeen yritettiin hyppyjä uudelleen. Taisi vauva niin väsähtää, ettei meinannu jalkojansa edes nostaa.. No tästä seuraavana päivänä, sillä oli taas energiaa, ja se veti niin odottamattomassa tilanteessa niin jäätävät pukit, josta lensin ensin ilmaan, ja ennenkuin laskeuduin hän ehti pukittaa uudelleen, ja siitä en sitten enää palannut satulaan vaan olin taas maistelemassa hiekkaa.. Menin uudelleen selkään, ja tämä päätti ruveta tekemaan uudelleen samaa, mutta käynnistä.

Puhuin mun valmentajille, ja omasta päätöksestä ajattelin, että nyt en haluu riskeerata itseäni sen nuoren kanssa, juuri kun Reddy näyttää hyvälle. En halua ottaa turhia riskejä, että itse joudun pahimmassa tapauksessa pitkälle saikulle juuri nyt. Tottakai aina voi sattua, mutta kerrankin voin ajatella kuin aikuinen. Mun valmentajat otti sen onneksi tosi hyvin. Ja onhan se tosi vaikea hevonen, koska on vielä niin raaka. Eikä ehkä junioriratsastaja ole sitten se oikea..

Michalla mulla on ollut jonkin verran valmennuksia kaksi este- ja yksi kouluvalmennus. Kouluvalmennuksessa nyt pienen tauon jälkeen tehtiin ihan perusjuttuja, avoja, väistöjä, vastalaukkoja jne. Ja hiottiin ihan sitä perusratsastusta. Meni tosi hyvin siihen nähden, että on ollut pieni tauko! Micha liikkui pyöreästi, ja polki hyvin takaa.



Esteet on mennyt ihan super hyvin! Siis ekalla estetunnilla loman jälkeen tehtiin jotain sellasta, mitä en olisi ikinä kuvitellut mun valmentajasta. Me hypättiin ilman käsiä! Siis mitä ihmettä. Oli kyllä ihan super kivaa! Micha tykkäsi ihan älyttömästi. Valmentaja vaan sanoi, ettei ikinä ole nähnyt Michan menevän niin lujaa.

Toisessa estevalmennuksessa menin sekä valmentajan hevosella, että Michalla. Ensin menin valmetajieni hevosella, jolla olin edellisenä päivänä mennyt koulua. Se hevonen on hyvä rataesteillä, mutta koulussa ihan kamala. En aikaisemmin ollut mennyt sillä, mutta huhut kouluratsastuksen suhteen pitivät paikkaan. Loppuun sain jo hevosen rentoutumaan niin, että siitä voi jo tunnistaa sanan kouluratsastus :'D Hyppääminen tällä hevosella oli taas ihan eri ääripää. Mulla ei ollut mitään hajua miten se eläin toimii. Hypättiin loppuen lopuksi n. 110cm. Michalla meni ihan super, niinkuin se on mennyt viimeaikoina aina ;).



No siitähän se alamäki sitten alko.. Mulla alkoi keskiviikko iltana (21.1)  valmennusten jälkeen sattumaan vatsaan. Oletin sen olevan vaan normaalia vatsakipua, kunnes alkuyöstä ne kivut kasvoi ja vatsani alkoi kramppailemaan. En nukkunut ainuttakaan tuntia koko yönä, mutta sain itseni raahattua silti aamulla talliin hoitamaan Reddya kovista kivuista huolimatta. Soitin vanhemmilleni, jotka lähtivät sitten tuomaan mulle särkylääkkeitä. Kivut kasvoi, ja lähdin niiden mukaan Wroclawiin, jos tulisi tilanne, että lääkäriin pitäisi lähteä. No olin seuraavan torstai-perjantai välisen yön vanhemmillani, joka kului valvoen ja tunteja laskien, koska voin ottaa seuraavan lääkkeen. Aamulla sitten lähdettiin ensiapuun, jossa vietin 12 tuntia erinäkösissä tutkimuksissa ja odotteluissa. Kivut kasvoivat niin kovaksi, että sain siellä jo lääketipan lievittämään kipuja. Illalla mut lähetettiinkin jo sitten ambulanssilla toiseen sairaalaan, jonne jäin yöksi. En yhdeksi vaan moneksi..


Mulla tutkittiin vaikka mitä ja asioita yritettiin poissulkea veri-, virtsa, ja kaikenmaailman kokeiden avulla. Kivut ovat niin kovia, että olen ollut lähes koko ajan tipassa ja saan erinäkösiä lääkkeitä ja rokotteita lievittämään kipua. Lääkärit epäilevät munuais/virtsakiviä, joiden kivut vastaavat kuulemma synnytyskipuja, joten ei ihmekkään, jos on ollut "vähän" tukalaa. Kun kivut kasvavat, niin mun verenpaine on noussut myös aika korkealle. Nyt vaan pitää toivoa, että kaikki menisi hyvin ja pääsisin täältä pian pois! Nyt, kun sain kipuja hieman lääkkeiden avulla laskettua pystyin ottamaan koneen, ja kirjoittamaan. Näillä näkymin joudun olemaan täällä ainakin keskiviikkoon, ellen jopa pidempään..

Ja tämä tänne ihan vaan viihdyttämään teitä,
miltä ihminen voi näyttää pienessä pöllyssä :-D




Joululoman aikana multa jäi vielä osa hevostavaroista myymättä, eli pitäkääs silmät auki, nimittäin tuun tekemään tänne blogiin uuden sivun muutaman päivän sisällä "blogikirppis",  jonne laitan jäljelle jääneet tavarat myyntiin! Tavarat ovat edelleen Suomessa, joten ihan normaaleilla postikuluilla selvitään!


11 kommenttia:

  1. Voi ei, paranehan pian! Mutta huippua, että heppojen kanssa on sujunut hyvin! :)

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti helpottais tai löytyis joku syy ja pääsisit pian pois sairaalasta :)

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti helpottais tai löytyis joku syy ja pääsisit pian pois sairaalasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä :( Onneks on jo vähän helpottanu!

      Poista
  4. Pikaista paranemista! Mulla oli suunnilleen vuosi sitten samantyyppisiä kramppeja vatsan alueella, joille ei loppujen lopuksi saatu mitään selitystä.. Kipujen ollessa sietämättömiä en saanut enää kunnolla henkeä, jonka seurauksena tuli myös rytmihäiriöitä - ei kyllä ollut kovin kiva! Yön sairaalassa nukkuttua krampit alkoivat helpottaa, eivätkä sen jälkeen ole onneksi enää koskaan palanneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei.. Osaan niin kuvitella sun tustkan. Sille kivulle kun ei voi tehdä mitään. Toivottavasti mullakin jäis tähän, jos varmaa syytä ei löydetä!

      Poista
  5. Voi ei! :( parane pian. Ettei vain olisi niissä tippumisissa sattunut sittenkin pahemmin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! Ja eihän sitä ikinä tiedä.. :(

      Poista
  6. Anteeks tää ei liity mitenkää aiheesee, mut mitä kuvista oon nähny nii sulla on iha täydelline kroppa!?
    Kuinka paljo treenaat ja mite?
    Millanen sun ruokavalio on? Mitä niiku esim syöt päivä aikana?
    Herkutteletko ikinä?
    Wou sano jotai vinkkejä jos on! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wow kiitos, kiva kommentti! Ite tykkään mun vatsasta, se on littee, eikä mulla oo vatsassa oikeestaan muuta, kun lihakset ja nahkaa. Mut en tykkää yhtään mun jaloista, ne on niin "isot" verrattuna masuun.

      No niinä päivinä, kun mulla on muita ratsastettavia niin ei oo aikaa/energiaa enää treenata muuten, ja nyt varsinkin talvella ei oo oikeen houkutellut lähteä edes lenkille. Vielä kun asuin kaupungissa niin kävin aina viikottain salilla, ja sitten kävin sillon tällön lenkeillä ja tein treenejä kattomalla youtubesta sellasia workout -videoita. Nyt on jäänyt vähemmälle, kun Reddy tarvitsee paljon hoitoa, ja aikaa ja voimia ei oo hirveesti muuhun. Pitäisi ehkä ryhdistäytyä.

      Syön suhteellisen terveellisesti, paljon hedelmiä, marjoja, kuituja yms. Ja tottakai herkuttelen aina sillon tällön. Vinkkinä voin sanoo, että paljon vettä! Joka ateriaa ennen kannattaa juoda yksi tai useampi vesilasi. Veteen voi laittaa vaikkapa sitruunaa tai limeä tuomaan makua. Ja kannattaa kiinnittää huomiota ihan tavallisiin asioihin esim mehun sijasta voi juoda vaikka teetä. Siinä on iso ero kaloreiden suhteen, ja tee on paljon parempi vaihtoehto.

      Mutta kiitos kommentista! Toi vähän motivaatiota taas alkaa treenaamaan :p

      Poista