tiistai 16. joulukuuta 2014

kuulumisia + haaste!

Viikot vierii joulu lähenee, ja stressi senkun lisääntyy, mitäs muuta. Lähden sunnuntaina joululomalle Suomeen, ja tässä on ollut vaikka minkä näköistä hässäkkää, kisat, pakkaamista, muuttoa, asioiden hoitamista, treenausta, Reddy ja sen omat kujeet jne.


Olin viime viikonloppuna Michan kanssa kansallisissa estekilpailuissa, samalla mun ponivuosien viimeisissä kilpailuissa. Sain ponivuosilleni parhaimman mahdollisen päätöksen, nimittäin voiton ja vielä rataesteiltä! Starttasin metrin, ja rata oli ihan super hyvä, etäisyydet, rytmi, ja ihan kaikki. Oon tosi tyytyväinen meidän suorituksiin! Oli niin kiva olla kisoissa Michan kanssa pitkästä aikaa, ja näki kuinka poni nautti myös. Mulla on kyllä paras poni ikinä!


Kuvamateriaalia en saanut, sillä mun vanhemmat eivät kiireensä takia päässeet katsomaan/ottamaan kuvia. Ehkä myöhemmin löytyy joku kuva netistä :)

Oon valmentaunut Michan kanssa joka viikko, sekä esteitä, että koulua. Koulu sujuu moitteettomasti, ja rataesteet myös. Varsinkin viimeisissä estetreeneissä ennen kisoja, oli ihan mahtava fiilis. Micha oikeen innostu, ja siitä vaan näki, kuinka se halusi hypätä.

En oo vähään aikaan nyt ridannut muita hevosia, ja toisaalta hyvä niin, sillä Reddy on kyllä pitänyt mut kiireisenä.. Muutama viikko sitten, kun se kengitettiin, se säikähti jotain tosi paljon, ja se kengittäjä oli sitonut sen kalteriin kiinni vaan yhdeltä puolelta, niin se sai paniikin, ja oli riuhtonut itsensä irti niin, että se sai kolme isoa haavaa päähän. Ne haavat piti tikata, ja se oli sit ihan ok sen jälkeen. Muutama päivä tikkauksesta pelästyin tosi paljon, kun sen koko toinen puoli naamasta oli turvonnut, niiden tikkien takia. Raukka näytti ihan Notredamen kellonsoittajalle. Onneksi se oli kuitenkin ihan normaalia, eikä ollut syytä pelästyä.

raukka..

No eiköhän nyt viikko sitten, hän ollut luultavasti potkaissut jotain karsinassa, ja lyönyt kintereensä. Siinä kintereessä on nyt sellanen patti, joka on täynnä nestettä. Se ei ole onneksi millään tavalla kipeä, eikä haittaa mitenkään. Eläinlääkäri sanoi, että sen pitäisi palautua kuukaudessa normaaliksi. Miten se aina onnistuukin tekemään jotain :D Sillä on niin paljon muutenkin turhaa energiaa, koska se ei pääse työskentelemään normaalisti.

Nyt lähden siis sunnuntaina Suomeen, ja oon siellä mun synttäreihin asti eli tammikuun 11. Oon järjestellyt paljon asioita, ja saanut Reddylle hyvin hoitajat. Silti stressaan... Michallekkin on liikuttaja tai oikeastaan kolme :) Kiirettä on pitänyt, sillä mun perhe muuttaa Wroclaw:issa pienempään asuntoon, ja meillä lähtee myös yksi muuttokuorma Suomeen, ja tottakai mulla on paljon kamoja mun vanhempien luona, niin on ollut yhtä sun toista pakkaamista. Ja onhan mun pitänyt opiskellakkin. Nyt vielä loppurutistus ja sit oon ansainnut pienen loman itsellekkin.

Täällä on ollut ihan uskomaton ilma päivisin, +10°C ja aurinko paistaa, tuntuu ihan keväältä, mutta ei kun on joulukuu! Tuntuu oudolta ajatella, että Suomessa on lunta, ja kohta oonkin keskellä lunta. En usko, että tänne tulee välttämättä tänä talvena lunta ollenkaan.

Ja vielä lopuksi, vastaan blogitallin haasteeseen, jonka sain Marikalta.



Hei joulupukki, 

Nyt, kun kirjoitan sinulle mieleeni palaavat lapsuuden muistot. Joulun odotus oli parasta aikaa. En olisi millään malttanut nukkua viimeistä yötä ennen jouluaattoa. Mielessä pyörivät vaan tulevat lahjat. Meillä oli tapana avata lahjat vasta illalla, joten jouduin odottamaan koko pitkän päivän!

"There has been only one Christmas -- the rest are anniversaries." ~ W.J. Cameron


Siitä on pitkä aika, kun viimeksi kirjoitin sinulle. Silloin selailin läpi kaiken maailman lelulehdet ja leikkasin sieltä kuvat irti, mitkä halusin. Monena jouluna sainkin paljon asioita, mitä olin toivonut. Vuodet vieri, ja kirjeet jäi. 

Letters to Santa Claus

Tänä jouluna lahjat eivät ole minulle tärkeintä. Olen toivonut vain muutamaa asiaa, joita oikeasti tarvitsen. Tarvitsisin oikeastaan vaikka mitä, kuten kenttäsuojat, satulahuopia, loimia, mikroaaltouunin, kahvinkeittimen, tietty uusi kypärä ja kisasaappaatkin olisivat kivat, ja lista voisi jatkua vaikka loputtomiin. Kuitenkin valitsin listastani vain kaksi tärkeintä mitä toivon, ratsastushousut ja -takki. Materia ei ole kuitenkaan minulle enää tärkeintä jouluna, niinkuin silloin pienenä. 

Nyt vanhempana toivon enimmäkseen rauhallista joulua, hyvää joulumieltä ja ruokaa, ja tietenkin lunta. Mikä onkaan joulu ilman lunta.. Unelmoin joulusta, jossa voin istua vaan viltin sisällä takkatulen edessä juoden kaakaota, ja samalla katsoen ulos lumisadetta. Haluan päivän ilman stressiä. Stressillä tarkoitan montaa asiaa, joista yksi on hevoseni. Toivon, että sen ajan kun olen pois tallilta, siitä pidetään hyvää huolta, ja voin yhden päivän olla murehtimatta ja stressaamatta. Haluan päivän, jolloin ei tarvitse tehdä mitään, voisi vaan olla ja nauttia maailman menosta.

Hot chocolate kind of night

-Jessica 


Nyt kuitenkin hyvää joulunodotusta kaikille, ja tsemppiä uuteen kilpailukauteen 2015, tai muuten vaan onnistumisia hevosten kanssa! ♥︎ ♘




4 kommenttia:

  1. Jos täällä on lunta ;(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin Jyväskylässä oli vielä muutama päivä sitten vähän. Toivotaan, että jouluna edes olisi :(

      Poista
  2. Onko sulla kavereita siellä puolassa jos on niin onko niitä paljon? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mulla :) Tallilla jonkun verran, ja sitten muutama Wroclawissa. Suomessa tietty enemmän :)

      Poista