perjantai 17. elokuuta 2012

Tiistaina oltiin maastotreeneissä Flyingessä. Olin molemmilla poneilla. Lähtettiin  joskus viiden jälkeen ajamaan Flyingeen Annan kanssa. Molemmat ponit laitettiin valmiiksi, ja Malin piti Michaa sillävälin kun ratsastin Antonia. Verkkasin Antonin ihan normaalisti ja otin muutamat verkkahypyt alle. Tarkoitus oli vielä vähän treenata portaita, coffinia ja trakenneria. Ajattelin, että nyt kun meillä on alkanut sujua jo paljon paremmin treeneissä, että siitä ei tule mitään isoa ongelmaa. Luulin väärin.. Tulimme ensin portaita alaspäin. Ei onnistunut sitten ollenkaan. Tulin monta kertaa uudelleen ja uudelleen, mutta ei. Anton päätti ettei hyppää. Muutimme harjoitusta niin, että tulin vain yhden rappusen. Sain Antonin hyppäämään sen, mutta en mitenkään nätisti. Anna kysyi multa, että haluaisinko Emilyn ratsastavan Antonia vähän. Emily on siis se sama 3 tähden kenttäratsastaja, joka ratsasti Michalla jokin aika sitten.

Ongelmia tuli Antonilla ja Emilyllä coffinilla. Anton on vaan niin jääräpäinen ja tarvitsee todella paljon päättäväisyyttä, sinnikyyttä, tahtoa ja joskus jopa vähän kovempia otteita. Coffin-esteellä Anton ei halunnut hypätä hautaa, jonka seurauksena hyppi pystyyn, aivan takajaloilleen. Muutamien yrityksien jälkeen Emily sai Antonin hyppäämään coffinin hyvin, sekä trakennerit sun muut Antonille "vaikeat" esteet. Hyppäsin vielä itse Emilyn jälkeen ja Anton oli tosi kiva. Välillä tekee sillekkin ihan hyvää pistää se koirakouluun. Mulle jäi tosi hyvä fiilis siitä, kun näin jonkun todella taitavan ratsastavan Antonia siinä tilanteessa, jossa en itse tiedä mitä tekisin. Sen lisäksi tajusin, että Anton on oikeasti paljon vaikeampi mitä edes itse kuvittelinkaan. Anton on ehkä vaikein hevonen, johon olen ikinä törmännyt. Tykkään hevosista, jossa on haastetta. Monia alamäkiä meillä on ollut Antonin kanssa, varsinkin tällä kaudella. Se onkin varmaan syy, joka saa mut treenaamaan ahkerammin. Jonain päivänä vielä meillä loksahtaa kaikki palaset kohdalleen, uskon niin. Siihen tarvitaan aikaa, luottamusta ja kovaa treeniä.

Micha oli tosi kiva maastoesteillä. Se vei mua kuus nolla jo verryttelyssä! Olin niin onnellinen, pitkästä aikaa se oli Micha, joka itse halusi mennä, eikä vaan minä joka läpsii raipalla takamuksille, että menehän nyt. Yhden kiellon se otti, mutta se oli taas mun syytä. Olin niin innoissani, että unohdin ratsastaa. Ja Michakin on poni, joka huomaa jokaisella sekunnilla, kun en ratsasta. Ja käyttää tilaisuutta hyväkseen.
Hyvä mieli jäi kuitenkin molemmista poneista.

Tänään  menin Antonilla koulua maneesissa. Päätin jo alkukäynneissä, että en lähde mukaan Antonin temppuiluun. Se olikin erittäin hyvä päätös. Otin ohjat käteen ja rupesin käynnissä taivuttelemaan ja tekemään muutamia väistöjä ennenkuin aloitin ravaamaan. Heti Anton aloitti temppuilun, mutta nätisti sanoin, että ei käy ja jatkoin sitä mitä olin tekemässä. Muutamien temppuilujen jälkeen Anton oli unelma! Tein keskilaukka-harjoituslaukka työskentelyä aikalailla, sekä ravissa samaa. Loppuun otin muutamia keskiraveja alkuun ihan kevyessäistunnassa. Mulla on ollut vähän ongelma, että en pysty istumaan keskiravissa, enkä hengittämään. Sen lisäksi mulla lähtee aina julistin/jalustimet.. Tänään mietin, mitä voisin tehdä toisin, että se olisi miellyttävää. Kokeilin ensin laittaa kantapäät niin alas jo harjoitusravissa, jotta keskiravi onnistuisi niin, että kantapäät eivät nousisi pilviin asti. Sitten ajattelin nojata enemmän taaksepäin. Ja mitä tapahtuikaan ? Tein elämäni parhaan keskiravin! Se vaati hieman miettimistä, sekä treenaamista. Ensimmäistä kertaa hengitin keskiravin aikana. Ensimmäistä kertaa siellä oli helppo istua ja kantapäät pysyivät alhaalla. Tällä kertaa oon tyytyväinen itteeni, toki myös Antoniin. Voitin itseni vihdoin.
Annoin Antonille samantien pitkät ohjat. Tulin alas selästä, jotta Antonkin ymmärsi tekevänsä oikein.

Michalla olin maastoilemassa. Huomenna taas hypätään, mutta rataesteitä.
Ps. Anteeks kirjoitusvirheet. Päivitn blogini niin myöhään, etten jaksanut lukea tekstiäni uudelleen läpi. Joten yrittäkää ymmärtää, jos teksti on sekavaa... 

Löysin muuten tällasen kuvan, joka on otettu PM:istä. Luulin, että ostin ponin, mutta se olikin aasi :D


5 kommenttia:

  1. Oot siis nyt ruotsissa? Millon tuut takas Suomeen? Entä miten hoidat koulun?

    VastaaPoista
  2. Tää on tosi kiva blogi! Oot niin onnekas kun saat olla sieä Ruotsissa treenaamassa, pääsisinpä itsekin :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :) Ja oon tosi kiitolline mun vanhemmille et mulla on mahdollisuus olla täällä ja tottakai koulullekki ku saan vapaata :)

      Poista
  3. Tosi kiva et oot saanu Michan toimimaan taas :) Meillä mun ponin kanssa justiin sama, että sillon kun poni vie ja menee omasta tahostaan lujaa niin tekis mieli kiljua riemusta :D

    Ja sul on tosi kiva blogi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Se on nii mahtava tunne :D Ja kiitos paljon :--)

      Poista