perjantai 27. heinäkuuta 2012

Ruotsissa jälleen! Saavuimme äidin kanssa keskiviikkoiltana Ruotsiin. Anna oli ratsastanut Antonin jo sinä päivänä, joten mun ei tarvinnut kuin ratsastaa Micha. Anna piti mulle estetunnin Michalla, jossa kokeilin kolmipalaa. Micha oli alusta asti jo ihan erinlainen. Hyppäsimme pieniä esteitä, muutamia eri ratoja. Kuolainten vaihdos oli todellakin hyvä idea. Uskon nyt, että pikkuhiljaa meillä alkaa sujua estepuoli myös. Vie aikaa, mutta ennemmin olen kärsivällinen ja käytän siihen aikaa kuin, että hyppäisin mahdollisimman isoja luokkia ja ratoja.

Eilen haettiin kuorma-auto korjaamolta. Malinin äiti oli mukana tulkkaamassa englantia korjaajille, koska ne ei puhunut oikeastaan muuta kuin ruotsia. Korjaaja sanoi moneen otteeseen, että meillä on ollut tuuria ettei auto ollut palanut tai räjähtänyt. Auton sisäakut olivat olleen erivolttisia sekä ulkoakkuihin kiinnitetyt johdot olivat olleet niin huonosti kiinni, että ajon aikana ne olivat päässeet heilumaan ja tuottamaan kipinöitä. Sen lisäksi sisäakuissa on koko ajan ollut pieniä tulikipinöitä, johtuen erisuuruisista volteista.
Kaikki olivat keskenään aiheuttaneet oikosulkua ja autolla oli tosi vaarallista ajaa. Onneksi tiedän tästä vasta nyt. Muuten meidän auto on kuulemma tosi hyvä.
Miehet lupasivat meille, että nyt auto on täysin kunnossa ja että he ovat katsoneet kaiken.

Eilen oli myös molemmilla koulutunnit. Menin ensimmäisenä Antonilla. Harjoteltiin mun viikonlopun kouluratoja. Antonin ja mun ohjelma on fälttävlan Lätt klass 2010. Se vaikutti ihan helpolle. Tunnilla Anton oli aika tyhmällä päällä. Joko se juoksi mun alta karkuun tai oli koko ajan pohkeen takana. Tunti meni kuitenkin ihan ok. Lopulta sain Antonin kulkemaan ihan normaalisti.

Michalla meni aika hyvin. Ei oikeastaan mitään erityistä kommentoitavaa. Michan ja mun ohjelma on fälttävlan debutant klass 2011. Se ohjelma on aika erikoinen, mutta tosi kiva ohjelma myös.
Eli siis sunnuntaina on kisat. Kuudelta aamulla lähtö.

Tänään hyppäsimme maastoesteitä täällä kotona. Antonilla ensiksi. Anton oli tosi hyvä! Kaikki esteet meni tostanoin vaan, yhtä hautaa lukuun ottamatta... Täällä on aika vaikea hauta. Sellainen jossa on vaan periaatteessa maalattu etulinja ja takalinja on avoin, joten hevosten pitää hypätä tosi pitkälle, ettei hyppää hautaan. Alas tulo on tosi kivinen ja kova. Tulimme Antonin kanssa aivan normaalisti haudalle, mutta Anton kompastui haudan jälkeen ja kaatui etupolvilleen. Anton pääsi vauhdista takaisin jaloilleen monien metrien kompurointien jälkeen. Tulin heti alas selästä ja katsoin tuliko mitään haavoja ja ontuuko Anton. Kerrankin meillä kävi tuuri ja Antonilla ei ollut yhtäkään haavaa, eikä se ontunut. Hyppäsin vähän pienemmän haudan uudelleen siinä vieressä ja annoin sitten olla. Muuten Anton oli ihan sika kiva tänään.

Michakin oli super! Ei yhtäkään kieltoa millekkään. Michalla oli oma eteenpäinpyrkimys vihdoin. Tuntu, että se halus mennä itse jokaisesta esteestä yli. Anna sanoi, että sen näkee siitä, että nyt se haluaa itse hypätä myös. Toin sen pari kertaa aika huonoon paikkaan, mutta pidin vaan jalan kiinni ja kannustin sitä, niin se hyppäsi paikasta kuin paikasta. :) Micha on ollut nyt tosi kovassa treenissä ja veikkaan, että kaikki treenaus, stressi ja tammamaisuus on ollut osasyynä kieltoihin, kuolaimen lisäksi. Mutta vihdoin alkaa näkyä toivoa. Sen lisäksi mäkin olen ehkä oppinut ratsastamaan sitä eri tavalla.


tiistai 24. heinäkuuta 2012

Oon ollut nyt Suomessa muutaman päivän, joten en ole kirjoitellut. Huomenna olisi lähtö takaisin Ruotsiin. Nyt mulla oli sopivasti aikaa latailla mun puhelimesta Norjan maastoradan estekuvat ja laittaa ne tänne. 

kuorma-auto saadaan torstaina korjaamolta ja seuraavat kisat olisivat nyt viikonloppuna. Antonilla menen hevosten metriä, eli samaa tasoa kuin ponien yksi tähti. Michalla menen H90, sillä mulla on sen kanssa tosi paljon aikaa nyt hakea luottamusta. Nyt kokeillaan treeneissä Michalle kolmipala kuolainta esteille, koska vaihdoin keväällä kolmipalasta  suoraan kumikuolaimeen ja se auttoi tosi paljon koulussa. Toivon, että entinen kuolain voisi auttaa esteillä, mutta koulussa pysyisi sama kuolain mikä nyt.

Olisin voinut aloittaa myös erikoispostausta, mutta mun oma kone on rikki ja korjaamolla. Eikä tähän koneeseen mikä mulla on käytössä saa ladattua mitään elokuvatyökalua tmv, koska tää on niin vanha. Kuvia kuitenkin saan ladattua tänne. 

Maastorata kuvina:

1

2

3

4

4, sivusta

5 A

5B

5C

6

7

8A

8B

9

10

11

12

13


14A

B

C

15

16

17A

B

C

18

19

20


maanantai 16. heinäkuuta 2012

PM-tarinani

En päässytkään päivittämään Norjan kuulumisia, koska mulla on ruotsalainen nettitikku, joka ei yllätys toiminut Norjassa.

Lähdettiin keskiviikkona ajamaan kohti Norjaa, minä, äiti, mun pikkuveli sekä Aria ja hänen äitinsä Sarah. Sarah ja Aria tulivat meidän kyydissä Norjaan. Iskäkin ajoi moottoripyörällä Suomesta sinne. Matka meni hyvin.

Torstaina ne ketkä halusivat saivat vielä valmennusta liitolta. Tottakai halusin kaiken mahdollisen valmennuksen ja Seppo Laine (valmentaa ponien maajoukkueen b-rengasta) piti yksityisvalmennuksen.
Käytiin lähinnä koulurata läpi, sekä muutamia perusjuttuja. Kävelin myös maastoradan. Ensimmäisen kerran rataa kävellessäni olin aika järkyttynyt, koska rata oli tosi vaikea. Lähes puolet radan esteistä oli samoja nuorien/junioreiden kanssa. Kuvatkaan eivät kerro radan todellisia haasteita esim. lähestymisiä ym.
Muutamien kertojen kävelyn jälkeen olin jo helpottunut, sillä totuin esteisiin, eikä rata tuntunutkaan enää ylitse pääsemättömältä.

CCIP* eli ponien kansainvälinen pitkäkilpailu vaativa b tasolla oli ensimmäinen pitkäkilpailu, jota olin ikinä startannut, joten moni asia oli uutta minulle ja perheelleni. Perjantaiaamu alkoi eläinlääkärintarkastuksella, johon piti pukeuta siisteihin housuihin ja edustusvaatteisiin.

 Perjantaina ratsastettiin myös kouluosuus. Verryttelin maneesissa, koska ulkona satoi ja kenttä, jossa olisi saanut verrytellä oli niin pehmeä, että en olisi pystynyt verryttelemään melkein ollenkaan. Maneesissa Micha tuntui tosi kivalle ja oli hyvin avuilla. Seppo valmensi mua myös vähän verryttelyssä. Siirryin kilpailukentälle, jonka pohja oli tosi hyvässä kunnossa, ainakin siihen kenttään nähden missä junnujen ja nuorien kouluosuudet ratsastettiin. Micha jännitty täysin. Mulla oli n. 5min. aikaa saada se rentoutumaan, ennen omaa starttiani.
Sain Michan vähän rennommaksi juuri ennen sisään ratsastusta. Rataani en ollut oikein tyytyväinen, vaikka se oli tasainen ihan okei suoritus. Sain 61,3%  ja kolmanneksitoista koulukokeen jälkeen. Olin suomalaisista poniratsastajista paras tällä osuudella.

Päivällä kävelin maastoradan Jenna Torikan kanssa, joka kilpaili myös PM:istä nuorten joukkueessa. Jenna on aina antanut mulle tosi hyviä neuvoja, miten mun pitää ratsastaa millekkin esteelle. Illalla käveltiin vielä yhdessä rata Piia Pantsun ja ponijoukkueemme kanssa.

Lauantaina ei enää satanut paljoa. Hokitin Michan sillein, että laitoin kannoille sisäsyrjälle pienemmän ja ulkosyrjälle isomman hokin. Sisäkannan hokki on sen takia pienempi, jos Micha sattuu polkaisemaan hokilla toiseen jalkaan se tekee huomattavasti pienempää tuhoa kuin isompi hokki, sekä ulkoreunan isompi hokki antaa silloin paremman pidon. Laitoin myös ensimmäistä kertaa maastoradalle Eventing Creamiä, joka suojaa jalkoja haavoilta niiden osuessa risuihin, sekä esteeseen kiinnijäämiseltä. Maastosuojien alle laitoin talkkia, joka estää suojien hankaamista.

Maastoverryttelyssä oli vain yksi ihan pieni tukki ja yksi vähän isompi tukki sekä muutama rataeste. Olisin ehkä kaivannut enemmän maastoesteitä verryttelyyn. Piia Pantsu oli verkassa ja valmensi mua oikeastaan koko verryttelyn. Verryttelyssä Micha ja minä meninmme okserin sekaan aika pahasti, en tiedä löikö Micha kovasti jalkansa okseriin, jonka takia ei halunnut hypätä enää okseria.



Lähdin kohti lähtökarsinaa, jossa Seppo oli vastassa. Toisaalta mulla oli tosi hyvä fiilis lähtee maastoon, koska viimeiset hypyt verkassa onnistuivat tosi hyvin. Sain lähdön ajotettua hyvin ja pääsin lähtemään lähtöboksista oikeilla sekunneilla ilman, että jouduin pysäyttämään vauhtia. Annoin heti raippaa vähän kaulalle, että Micha saa hyvän pyörivän laukan ykköselle. Ykköseste sujui ihan hyvin. Kakkonen oli tosi vaikea. Hieman alamäkeen iso tukkiseinä ja risuja päällä. Ratsastin siihen tosi vahvasti ja niin hyvin mitä ikinä pystyin. Pidin jalan niin lähellä hevosta kuin mahdollista, istuin hyvin takana, karjuin ja pidin tuntuman, mutta mikään ei auttanut; kaksi kieltoa siihen tuli. Kolmannen kerran pääsin yli. Kolmoseste meni tosi hyvin ilman mitään ongelmaa. Kolmonen tuli aika jyrkästi ylämäkeen. Seuraavana oli vuorossa trakenneri, joka oli tosi vaikea. yritin ratsastaa siihenkin niin hyvin kuin osasin, mutta Micha kielsi ja meidän kilpailu päättyi siihen.

Mua harmitti tosi paljon. Oon treenannut koko kesän, ihan koko ajan ja yritin ratsastaa niin hyvin kuin pystyin, mutta sekään ei riittänyt. Oon kehittynyt täällä ollessani tosi paljon, joten sen takia jään luultavastikkin tänne pidemmäksi aikaa, mitä olin suunnitellut. Haluun toteuttaa mun ponivuosien unelman ja kvaalata itseni ja Antonin EM:iin, sen eteen pitää tehä tosi paljon töitä ja vaan treenata ja treenata. Toivon, että joku päivä Micha oppii luottamaan muhun ja meidän hyppääminen alkaa sujua. Antonilla oon tässä viimeisen kuukauden aikana saanut tosi hyvän tuntuman maastoesteisiin, muutamia estetyyppejä pitää vielä treenata paljon, kuten coffinia, hautaa, trakenneria.

Sunnuntaina jäimme katsomaan vielä ponien rataesteet. Aino ja Lotte tekivät puhtaan radan ja ratsastivat tosi hyvin. Aino oli tehnyt myös puhtaan maaston. Ainon lisäksi oli vain pari tyttöä, jotka saivat puhtaan maaston. Lotte otti poninsa kanssa kaksi kieltoa kakkoselle, mutta Lotte ratsasti tosi hyvin maaliin asti. Roosa veti poninsa kanssa ympäri trakennerilla maastossa, joten Roosa hylättiin siksi maastoon.

Esteiden jälkeen pakattiin auto ja oltiin juuri lastaamassa poneja kyytiin, kunnes Aino, Lotte sekä Loten isoveli ajoivat autolla meidän luokse ja huusivat että me voitettiiin PM- pronssia. En voinut uskoa sitä, koska meidän joukkuehan hylättiin. Mietin alkuun, että ei se palkinto kuulu mulle, koska mut hylättiin. Tulin pian toisiin ajatuksiin, sillä Norjan joukkue hylättiin myös, mutta mun koulutulos oli niin hyvä, että voitimme Norjalaiset, ja saimme pronssia. Aino myös sijottui viidenneksi henkilökohtaisessa kilpailussa!

ELI SUOMEN PONIJOUKKUE VOITTI  PRONSSIA PM:ISSÄ 2012! 




 Mulla kesti tosi kauan tajuta, että se oli totta!
Palkintojen jaon jälkeen lähdimme pian ajamaan Ruotsia kohti. Tästä alkoikin painajainen.
Alkumatka meni tosi hyvin. Matkaa oli jäljellä enää 300km, ja pysähdyimme yöllä huoltoasemalle tankkaamaan ja ostamaan vähän ruokaa. Automme ei käynnistynyt....Ponit kyydissä ja keskellä yötä. Kukaan ei ollut osannut odottaa tätä, koska auto on korjattu 2 kertaa Ruotsissa. Kun ostimme auton, edellisen omistajan akut olivat vain vuoden vanhat ja ne olivat tuhoutuneet. Ajattelimme silloin, että niissä oli joku vika ja ostimme tilalle uudet. Ne ehtivät olla kaksi kuukautta meillä ja nekin tuhoituivat. Seuraavaksi vaihdettiin autoon akkuja ajon aikana lataava osa. Auto ei lähtenyt taaskaan käyntiin, kun sitä tarvittiin. Sitten auto käytettiin korjaamolla ja ne vaihtoivat jälleen toisen akun, koska se oli ainoastaan rikki, ja korjaaja uskoi, että akku oli mennyt ennen osan vaihtamista jo rikki. Nyt luulimme, että kaikki on kunnossa. Toinen akku on varmaan vain 2 viikkoa vanha. Onneksi noin tunnin sisällä yksi mies antoi virtaa hänen autostaan meidän autoomme, sekä saimme auton käyntiin. Autoa ei siis voinut sammuttaa, kuin vasta perillä. Kerran jouduimme tankkaamaan auton ollessa käynnissä

Enää emme osanneet odottaa mitään. Muutamia kymmeniä kilometrejä ennen Arian ja Sarahin kotia kuului iso pamahdus. Kaikki säikähtivät ääntä. Ajattelimme, että se oli auton vessan jätesäiliö, joka oli varmasti räjähtänyt, koska siellä oli puhdistusaineet ja olin unohtanut avata ennen lähtöä jonkun painenapin, joka estäää ylipaineen muodostumista. Jätimme Arian, Sarahin kotiin heidän poninsa kanssa. Lastasimme Michan takaisin autoon ja huomasimme, että takasillan vinssi ei nosta siltaa kunnolla ilman ihmisen nostoa. Koimme järkeväksi, että Micha jätetään heidän luokseen, koska jos emme saisi takasiltaa enään alas kotitallilla. Arian ja Sarahin luota ei ollut pitkä matka enää. Lähdimme ajamaan ja hastoin asuintilassa akun hajun ensin vain vähän, mutta sitten jo todella voimakkaasti. Kerran aikaisemmin autoon on tullut tosi pistävä haju, koska joku juttu joka lataa taas sisäakkuja oli ylikuumentunut ja akku alkanut kiehua. Mietimme mistä se haju tulee, koska sisältä oli päävirta poissa ja sisäakkuihin ei pitänyt tulla virtaa mistään. Haju alkoi voimistua koko ajan ja pysähdyimme äkkiä, kun joku mies tuli meitä autolla vastaan ja viitoimme häntä pysähtymään. Se poksahdus ei ollutkaan vessan säiliö vaan toinen akuista oli räjähtänyt auton sisällä. Se oli tosi pelottavaa. Mies sanoi, että voimme ajaa tallille asti kyllä. Istuimme kaikki ohjaamossa ikkunat auki. Matka ei ollut pitkä, mutta se tuntui ikuisuudelta.

Mun piti tulla pariksi päiväksi käymään Suomessa näiden kisojen jälkeen, mutta en tiedä pääsenkö ainakaan vielä, sillä en edes tiedä pystynkä asumaan tossa autossa ennen kuin se korjataan. Luulin, että autosta ei voi hajota enään mikään, koska siitä oli hajonnut jo niin monta kertaa joku juttu.
Yhdestä jutusta oon iloinen, että päästiin perille kaikki hengissä ja siitä, että jätimme Michan Arian luokse.

Tähän postaukseen en lisää kauheasti kuvia PM:istä, koska tästä tuli muutenkin jo niin pitkä. Mulla on koko maastoradan esteet kuvattuna, kouluosuus ja eläinlääkärin tarkastus videolla. Laitan ne johonkin seuraavista postauksista :)


keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Mä en oo kerta kaikkiaan kerinnyt kirjoittaa pitkään aikaan. Tässä on ollut niin paljon kaikkee tekemistä. En muísta paljoakaan viime viikosta. Enkä oikeastaan nytkään juuri ehdi kirjoittaa sen tarkemmin. On tapahtunut niin paljon, etten edes muista puoliakaan ja harmittaa, kun en ole päässyt kirjoittamaan edes treeneistä, koska mulla on ollut tosi paljon treenejä nyt. Ja olisi muutenkin niin paljon  kaikkea kerrottavaa, mutta tunnit loppuvat vuorokaudesta kesken..


Lauantaina mulla oli maastokisat, joista saan videon myöhemmin. Mua ennen oli jäänyt noin kahdeksan ratsastajaa pois, joista lähti verryttely aikaa n. ½ tuntia. Kukaan verkkavalvojista ei sanonut mulle mitään asiasta, joten en ollut ehtinyt verryttelemään Antonia juuri ollenkaan ennen kuin starttasin. Toivoin vain parasta, ennen lähtömerkkiä. Mulla oli hirveet paineet. en ollut ikinä startannut niin, etten olisi ottanut yhtäkään hyppyä alle ennen rataa. Onneksi Anton oli tosi hyvä ja hyvällä tuulella! Ainut vaan, että meille tuli trakennerille kaksi kieltoa, mutta sain sen loppujen lopuksi siitä yli, ja sen ansiosta mulla onkin voittaja fiilis! Niin pieni asia, kun jostain vaikeasta esteestä yli pääseminen ja maalin tuleminen on mulle jo ilo, sillä on ollut niin paljon ongelmia maastoesteillä. Anna sanoi, että ratsastin tosi hyvin. Jälkeenpäin, kun olen videolta katsonut omaa rataani huomasin, että Anton katsoi trakennerin hautaan jo kaukaa, vaikken sitä selästä tuntenutkaan. Sain aika paljon yliaikaa, koska mulla tuli ne kaksi kieltoa ja ratsastin tosi rauhassa muutenkin. Maastoesteistä puheen ollen olin viimeviikolla Gärdsissä treenaamassa ja hyppäsin ponien kahden tähden tehtävää eli EM-tasoa.

Huomenna olisi lähtö Norjaan vihdoin! Nyt on tosi hyvä fiilis lähteä sinne, koska me ollaan treenattu Michan kanssa tosi paljon rataesteitä ja ne ovat alkaneet sujua. Eilen äiti hieroi Michan ja se oli tänään tosi kiva koulutunnilla. Käytiin heppaliikkeessä ostamassa uudet hokit Michalle, koska se on kengitetty täällä ja hokinreijät ovat erikokoiset, mitä Suomessa. Ostin myös uuden karvankiillotusaineen. Nyt on vielä pakko hehkuttaa, että iskä suostui viimeinkin ostamaan mulle aidot Jin Stirrupit, sillä ne olivat -50%! Oon toivonut niitä niin kauan. Kiitti iskä !=) Ostettiin kultaiset.

Tänään klippasin Michan jalkakarvat Martinan klipperillä ja huomenna pesen ponin.
Yritän päästä päivittämään nyt PM:in aikana usein!

Näin tänään myös mun edustusvaatteet. Suurin osa vaatteista on ihan hienoja, mutta mun mielestä se takki on aivan hirvee! :D Tässä kuvat edustusvaatteista:


satulahuopa


huppari


kisapaita

takki...


ratsastushousut


sukat

Ompelin mun takkiin Suomenlipun =) 

loimen 1. puoli

loimen 2. puoli

edustuskassi

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Sadetta vai hellettä ?

Sää täällä Ruotsissa heittää laidasta laitaan ihan koko ajan. Yhtäkkiä saattaa sataa ihan kaatamalla ja kymmenen minuutin päästä taas on ihan järkyttävän kuuma! 

Anyway, eilen oli koulutunnit myös. Verryttelin aika lailla itsekseen Antonia, jonka jälkeen tein koko radan ja Anna antoi palautetta. Mun mielestä rata ei ollut kauheen hyvä, mutta ei tosin mikään huonokaan. Annan mielestä se oli hyvä, ja sanoikin, että jos toi oli mun mielestä huono niin mulla menee ihan hyvin kouluratsastus. Mun kouluradat kisoissa on ollut aina suurinpiirtein alle -50 virhepistettä, eli 66% prosentista ylöspäin.

Michalla meni ihan hyvin. Ei ollut enään niin paljoa kiinni vasemmassa ohjassa, mitä eilen. Rata meni okei. Pysähdys ja siitä peruutus oli suurin ongelma, koska se ei ollut yhtenäinen, sekä oli vähän kättä vasten. Sitä treenasin moneen otteeseen. Vaikka mulla menee Michan kanssa ihan ookoo hyvin kouluosuus, niin otan kauheet paineet silti siitä PM:issä, en tiiä miks.

Tänään ponit saivat olla melkein koko päivän ulkona, koska ratsastin vasta illalla. Aamulla vein 10 hevosta ulos kaatosateessa. Pari tuntia sen jälkeen alkoi paistaa aurinko taas ja oli sairaan kuuma. 
Illalla kävin molemmilla maastossa. Jos meen Antonilla maastoradan läpi, niin yleensä hyppään kerran alashypyn veteen, koska saan koko ajan luottoa enemmän Antoniin joka kerta. Tänään Anton hyppäsi veteen tosi hienosti!

Huomenna tai tiistaina on poneilla kengitys. Tiistaina hyppään Michalla ja keskiviikkona meen
Antonin kanssa Gärdsiin treenaamaan maastoesteitä. Torstaina estekisat ja ehkä viikonloppuna Antonilla maastokisat, sillä oon jonotuslistalla kilpailuihin, koska kaikki luokat olivat täynnä. Toivottavasti joku peruisi ja pääsisin starttaamaan.